Muiden ihmisten ajattelun taustalla olevat oletukset on usein paljon helpompi tunnistaa kuin omamme. Mutta mistä tiedämme, ettei oma käsityksemme maailmasta ole aivan yhtä lailla oletusten ja ympäristömme muovaama?
Muistan, miten Laosissa asuessani luimme muiden länsimaalaisten kanssa paikallisia uutisia ja välillä naureskelimme niiden käsittämättömyydelle, kuten ”ystävä Pohjois-Korean” hehkutukselle. Kommunistisessa yhteiskunnassa uutiset tuntuivat välillä käsittämättömiltä.
Samalla kun me länsimaalaiset nauroimme, aloin kuitenkin pohtia jotain muutakin. Miksi olimme niin varmoja siitä, että juuri meidän käsityksemme maailmasta oli oikea? Enkä nyt tarkoita Pohjois-Korkeaa. Voiko olla niin, että me länsimaissa tai Pohjoismaissa katsomme maailmaa jotenkin täysin totuudenmukaisesti, omasta kulttuuristamme ja yhteiskunnastamme riippumatta?
Tunnistin muiden tarinat helpommin kuin omani.
Olin pitkään pitänyt omaa maailmankuvaani melko neutraalina. En oikeastaan ollut edes ajatellut, kuinka paljon se vaikutti siihen, miten tulkitsin ympäröivää maailmaa.
Vasta kun aloin asua Pohjoismaiden ulkopuolella, huomasin, miten pohjoismainen olen. Myös siinä, mitä pidän itsestään selvänä.
Huomasin maailmalla esimerkiksi olevani äärimmäisen luottavainen, jopa naiivi. Oletin, että ihmisiin voi luottaa, koska olin kasvanut ympäristössä, jossa luottamus toisiin ihmisiin oli itsestäänselvyys. En ollut aiemmin joutunut ajattelemaan asiaa. Vasta toisenlaisissa ympäristöissä ymmärsin, ettei oma tapani suhtautua ihmisiin ollutkaan mikään universaali lähtökohta.
Kolumbiassa asuessani koin useamman kerran kantapään kautta olevani liian luottavainen. Olin esimerkiksi naiivi ja tein ennakkomaksuja lakipalveluista jotka liittyivät viisumiini. Lakimies katosi rahoineen, eikä homma edennyt. Kolumbialaiset ystäväni usein huomauttivatkin minulle: ”¡No des papaya, Hanna!” Sananmukainen käännös on ”älä anna papaijaa”, joka tarkoittaa, että älä ole sinisilmäinen.
Aloin vähitellen ymmärtää, että monet asiat, joita olin pitänyt normaaleina ja itsestään selvinä, olivatkin vain yksi tapa nähdä maailma. Ja jos tämä koski minua, miksei se koskisi myös muita? Tai kokonaisia organisaatioita ja yhteiskuntia?
Entä jos emme huomaa omia oletuksiamme?
Meillä kaikilla on maailmankuva, jonka kautta katsomme ympäristöämme ja tulkitsemme tapahtumia ja tulevaisuutta. Se vaikuttaa siihen, mitä pidämme normaalina, uskottavana, mahdollisena ja tavoittelemisen arvoisena. Miten ymmärrämme ihmistä, yhteiskuntaa, luontoa tai kehitystä.
Myös organisaatioissa on jaettuja käsityksiä siitä, miten maailma toimii.
Mitä asiakkaat arvostavat? Mistä arvo syntyy? Mitä kasvu tarkoittaa? Mikä on meidän tehtävämme?
Näiden käsitysten varassa tehdään strategioita ja tulevaisuuden suunnitelmia, usein tiedostamatta.
Mutta mitä tapahtuu, jos maailma muuttuu ja käsityksemme siitä pysyvät ennallaan?
Silloin muutosta katsotaan helposti siitä näkökulmasta, miten nykyistä toimintaa pitäisi mukauttaa. Miten voisimme jatkaa sitä, mitä olemme tähänkin asti tehneet, mutta hieman eri tavalla?
Vähemmälle huomiolle voi jäädä paljon perustavampi kysymys: millainen rooli yrityksellä tai organisaatiolla voisi tulevaisuudessa olla?
Olemmeko nykyisen järjestelmän ylläpitäjä vai uuden rakentaja?
Tämä ei ole pelkkä filosofinen kysymys. Käsitys omasta tehtävästämme vaikuttaa siihen, mihin investoimme, millaista osaamista kehitämme ja keiden kanssa teemme yhteistyötä. Myös siihen, millaisia mahdollisuuksia ylipäätään tunnistamme.
Entä jos kaksi organisaatiota tavoittelee samaa asiaa, esimerkiksi elinvoimaa, mutta ymmärtää sen täysin eri tavoin? Millaisia erilaisia strategioita ja tulevaisuuksia ne alkavat silloin rakentaa?
Mitä emme osaa edes kuvitella?
Yksittäinen oletus ei ole sama asia kuin koko maailmankuva. Mutta oletuksia tutkimalla voimme päästä käsiksi laajempiin käsityksiin niiden taustalla.
Myös siihen, miksi jotkin tulevaisuudet tuntuvat meistä luontevilta ja uskottavilta, kun taas toiset epärealistisilta tai jopa mahdottomilta.
Futuristi Sohail Inayatullah on korostanut, että organisaatioiden muutoskyky liittyy myös niiden syvempiin narratiiveihin eli kertomuksiin. Niihin käsityksiin, joiden varassa ymmärrämme, keitä olemme, miten maailma toimii ja mihin olemme menossa.
Inayatullahin ajattelussa keskeinen käsite on myös used future, ”käytetty tulevaisuus”. Sillä viitataan tulevaisuuskuviin, joita omaksumme ja toistamme välttämättä pysähtymättä kysymään, ovatko ne enää tarkoituksenmukaisia tai vastaavatko ne sitä tulevaisuutta, jota todella haluamme rakentaa.
Voimme siis laatia uuden strategian ja asettaa kunnianhimoisia tavoitteita. Mutta jos käsityksemme maailmasta ja omasta tehtävästämme siinä pysyvät ennallaan, kuinka paljon lopulta muuttuu?
Voimme päätyä rakentamaan tulevaisuutta vanhojen oletusten varaan, vaikka ympäröivä maailma olisi jo muuttunut.
Maailmankuvien tarkastelun hyöty ei ole siinä, että löytäisimme yhden oikean tavan nähdä maailma. Vaan siinä, että tulemme tietoisemmiksi omista lähtökohdistamme.
Voimme tutkia, missä oletuksemme edelleen toimivat ja missä ne rajaavat ajatteluamme. Samalla voi avautua vaihtoehtoja, joita emme aiemmin osanneet pitää mahdollisina.
Entä oma maailmankuvani?
Oma maailmankuvani on rakoillut kerta toisensa jälkeen eri maissa ja kulttuureissa asuttuani. Se on saanut minut palaamaan samoihin kysymyksiin yhä uudelleen.
Mistä omat käsitykseni tulevat? Miksi jokin tuntuu minusta itsestään selvältä? Mitä joku toinen näkee, mitä minä en näe? Miten tämä vaikuttaa siihen, mitä pidän mahdollisena tai mitä uskallan yrittäjänä tavoitella?
Samoja kysymyksiä tuon myös työhöni futuristina. Kun haluamme avartaa tulevaisuusajatteluamme, meidän on tarkasteltava myös sitä, miten katsomme maailmaa tänään.
Kun aikanaan lähdin Pohjoismaiden ulkopuolelle, halusin tutustua toisenlaisiin kulttuureihin ja yhteiskuntiin. Vähintään yhtä paljon jouduin kyseenalaistamaan omaani.
Ehkä vaikeinta ei lopulta olekaan ymmärtää, miksi muut ihmiset ajattelevat eri tavalla kuin me. Vaan huomata, miksi itse ajattelemme niin kuin ajattelemme.
Mitä sinun organisaatiossasi pidetään niin itsestään selvänä, ettei sitä enää kyseenalaisteta, vaikka maailma ympärillä muuttuu?
#maailmankuvat #strategia #oletukset #tulevaisuus #uudistumiskyky
